Grazy to the chick lit

Mistä se alkoi? Niin, Sophie Kinsella ja Himoshoppaaja. Pari kuukautta sitten lainasin kirjastosta Sophie Kinsellan kirjan Himoshoppaajan ratkaiseva askel. En aloittanut kirjasarjan lukemista alusta asti, mutta vaikka en tiennyt alkua tuntui tämä teos kuin itsenäiseltä kirjalta. Luin kirjan heti! Ja jo melkein heti seuraavana päivänä täytyi minun juosta takaisin kirjastoon ja lainata lisää tältä kirjailijalta. No, mukaani tarttui myös jotain muuta, nimittäin Jane Greeniä ja Emily Giffiniä. Ja siitä se kaikki alkoi, enkä ole palannut enää ennalleen.

Näinä kylminä talvi-iltoina on vain jotain aivan upeaa käpertyä oman peiton alle hyvän kirjan kanssa. Koska olen aina haaveillut asuvani kaksi- tai kolmikymppisenä Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa ja omistavani upean työn ja vielä kaiken lisäksi upean miesystävän, niin olisi ihanaa lukea kirjoja, jotka käsittelisivät tällaisia naisia. Noh, chick lit on tätä kaikkea, ja vielä vähän muutakin. Nyt kun olen pari kuukautta suorastaan ahminut chick lit- kirjoja, niin olen ajatellut, että miten tämä on vaikuttanut elämääni, koska ajatellen niin melkein kaikista kirjoista.

Silloin pienenä J.K. Rowling antoi Harry Potterin kautta unelman päästä Tylypahkaan ja olla velho. Silloin oli siistiä heilua keppi kädessä pihalla musta lakana harteilla.
Siitä hieman vanhempana Stephenie Meyer kutkutti mahaani Twilight-saagan kautta, tuoden minulle elämääni hurjasti megakliseitä, mutta silti niin ihania fraaseja, joita vamppyyripoika sanoi Bellalle.
Nyt vielä vanhempana, monet eri kirjailijat, varsinkin Jane Green, ovat saaneet minut... no, haluamaan muuttamaan ulkomaille, toivomaan omaa poikaystävää, kouluttautumaan siistiin työhön. No onhan nuokin unelmia, ja tuo kaikki kuulostaa ihanalta, mutta koska olen oikeasti ihan sekaisin kirjoista, niin onko nuo oikeasti minun omia unelmiani, vai onko tuo kaikki vain joitain kaikkien kirjojen aikaan saamaa illuusiota?

Minulla on järkyttävän suuret odotukset poikaystävältä, haluan hänen olevan joku satuolento (tästä voi kyllä joustaa), hyvin koulutettu (no en minäkään kyllä ole, joten ei sitä voi vaatia toiselta), todella komea (no, mutta luonnehan on tärkein), viisas (yhtä viisas kuin minä, eli tosi tyhmä, no eikä), romatikko (kyllä, oi kyllä, romatikko!), sopivasti huumorintajuinen oudolla huumorintajulla (?). Mutta nämä kaikki suuret odotukset ja kaikki muutkin odotukset mitkä minulla elämässäni on, on tullut kirjojen kautta! En syytä kirjoja, koska rakastan niitä ja on minun oma päätökseni luenko niitä ja otanto ne niin tosissani, mutta haluan kertoa tämän vain kaikille. Tämän koko tekstin sisällön voi myös kertoa lyhyemmin: en halua pettyä elämään.